R-Kioski Fredrikinkatu 42

Olen hyvin vakuuttunut siitä, ettei Kampin kulmilla sijaitsevan R-Kioskin Vakituinen Miesmyyjä ole kuullut puhuttavan sanasta asiakaspalvelu. Viimeksi kioskilla asioidessani palvelusta puuttui kaikki asiakaspalveluun kuuluvat peruskäsitteet: katsekontakti, minkäänlainen kontakti yleensäkin, kuten puhe ja positiivisen mielikuvan antaminen yrityksestä.

Tullessani kioskiin Miesmyyjä jutteli aikaisemman asiakkaan kanssa nauraen ja hyväntuulisena. Kun löysin etsimäni tuotteen ja laitoin sen kassalle, Miesmyyjä ei ottanut minuun minkäänlaista katsekontaktia, ei edes vilkaissut kasvojeni suuntaan. Hän ei myöskään ilmoittanut mitään summaa, vaan naama nyrpeänä näppäili hinnan koneelle ja ojensi käden kärsimättömästi odottaen maksua. Annettuani rahat en myöskään saanut mitään kiitos ja näkemiin -toivotuksia, vaan Miesmyyjä käänsi selän minulle ja jatkoi omia tärkeitä puuhastelujaan.

Kävellessäni ulos kioskista olin aivan sanattomana saamastani kohtelusta. Olen aina pohtinut, että löytyisikö tällaista ääripäätä huonosta asiakaspalvelusta ja ilman mitään ennakkovaroitusta se osui omalle kohdalleni. Myyjän onneksi minulla oli hyvä päivä takanapäin, enkä enää jonkin matkaa käveltyäni jaksanut palata kioskiin kertomaan mielipidettäni Miesmyyjän taidoista asiakaspalvelijana. Olisin varmasti suositellut hänelle osallistumista asiakaspalvelu- ja tapakoulutukseen, missä opetellaan kohteliasta käyttäytymistä ja ottamaan katsekontaktia, koska Miesmyyjän tapa kohdella minua maksavana asiakkaana oli törkeätä. Ja tuskin olen ainut kaltoinkohdeltu.

Pitäisikö myyjälle heti huomauttaa tympeästä palvelusta vai onko kioskin ala-arvoisesta asiakaspalvelusta valittaminen nipottamista? Määritteleekö ostettavan tuotteen hinta palvelun määrän ja laadun; enkö voi saada laadukasta palvelua myös euron ostoksesta, vai onko 20 € tyydyttävän asiakaspalvelun raja? Neiti Virtanen ainakin jäi rajan alapuolelle, hyvin hyvin kauas siitä.